Toivo Koivisto (1904–1943) oli suomalainen kommunistinen taistelija, joka tunnetaan erityisesti kansalaissodan aikaisesta toiminnastaan. Koivisto oli syntynyt Köökarin saarella Ahvenanmaalla ja kasvanut työläisperheessä. Nuorena hän lähti opiskelemaan Helsinkiin, jossa hän tapasi kommunistisia ajatuksia kannattavia opiskelijoita ja liittyi nuorsuomalaisten piiriin.
Kansalaissodan syttyessä vuonna 1918, Koivisto näki sen mahdollisuutena toteuttaa kommunistisia tavoitteita. Hän liittyi punakaartiin ja osallistui taisteluihin Helsingissä. Kuitenkin kun valkoiset voittivat sodan, Koivisto joutui pakenemaan maan alle. Tästä alkoi hänen taistelunsa Suomen itsenäisyyden ja työväen luokkataistelun puolesta.
Koivisto jatkoi kommunistista toimintaa maan alla ja työskenteli muun muassa salaiseksi agentiksi Venäjälle. Hän osallistui myös Sabotööriliiton toimintaan, jolla oli tarkoitus vaikeuttaa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa ja tukea kommunistista vallankumousta. Toimintansa aikana Koivisto joutui usein vaihtamaan ulkomuotoaan ja peitenimiään, jotta häntä ei tunnistettaisi.
Toivo Koivisto oli omistautunut kommunismille ja kommunistien aatteelle. Hän uskoi vakaasti, että työväenluokka nousee lopulta voittoon ja perustaa oikeudenmukaisen yhteiskunnan, jossa ei ole hyväksikäyttöä tai kapitalismin epäoikeudenmukaisuuksia. Hän oli myös valmis uhraamaan oman henkensä tämän päämäärän puolesta.
Toivo Koiviston toiminta päättyi vuonna 1943, kun hänet pidätettiin viranomaisten toimesta. Hänet tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta ja salaliitosta. Monet hänen kannattajansa ja ystävänsä pitivät tuomiota poliittisena teloituksena ja osoituksena Suomen kommunistisen vastarinnan murskaamisesta.
Toivo Koivisto jätti jälkeensä voimakkaan perinnön taistelussa työväestön oikeuksien ja kommunismin puolesta. Hänen rohkeutensa ja omistautumisensa ovat esimerkillisiä kommunististen taistelijoiden silmissä. Vaikka Koivisto ei koskaan saavuttanut tavoitteitaan, hänen toimintansa on jäänyt historiaan osana Suomen poliittista taistelua.